Salamajärvellä kesällä 2024

12.07.2024

Ensimmäinen reissu Salamajärvelle ja suunnitelma oli kiertää Hirvaankierros, 58 kilometriä. 

Lähdin liikkeelle Koirasalmen luontotuvalta, jossa ennen maastoon lähtöä odottelin hetken aikaa sateen taukoamista ja juttelin paikan työntekijöiden kanssa. Paljon ehdittiin keskustella, ennen kuin lähdin maastoon. 

Suunnitelma oli, että viivyn maastossa 4-6 päivää ja lopulta palasin 4 päivänä takaisin. Kuten niin monet kansallispuistot, myös Salamajärvi osoittautui upeaksi. Mahtavia pirunpeltoja, upeita ja karun kauniita suomaisemia, monen kokoista järveä ja suolampea sekä tietenkin upeaa suomalaista metsämaisemaa.

Reitti kulki Koirasalmelta Heikinjärvelle, jossa vietin ensimmäisen yön riippumatossa. Iltaa istuin omassa rauhassa, muita kulkijoita ei ollut. Myöhemmin, kun olin jo nukkumassa, muutama maastopyöräilijä tuli paikalle. Heidän olemassaolonsa ei haitannut yhtään, sillä he selvästi osasivat kunnioittaa muita retkeilijöitä ja toimivat niin hiljaa kuin mahdollista häiritsemättä muita. 

Aamulla lähdin matkaan ja varsinaista tavoitetta en asettanut päivämatkan pituudelle, joka lopulta kasvoi noin 20 kilometriin, kun matkan varrella käväisin Kauluksen nähtävyydellä ennen saapumista Ahvenlammelle. Päivän loppupuolella alkoi olla jo hyttysiä enemmän kuin aiemmin, joita luulin olevan todella vähän. Mutta ei nyt vielä kovin häiritsevästi, vaikka iholle tulivat aina kun pysähtyi. Ahvenlammen laavulla pystytin riippumattoleirin ja nukuinkin hyvät yö unet.

Kolmas päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena, edellispäivän sade tuntui olevan muisto vain. Joten kohden Valvattia, jossa oli tarkoitus alunperin yöpyä ja saunoa. No, suunnitelmat muuttuvat reissujen edetessä. Valvatissa pidinkin vain tauon ja tutustuin paikan rakennuksiin. Kyllä tänne on vielä palattava joskus. Saavuin kuuden aikaan illalla Pieni Sääksjärvi varaustuvalle ja olin kyllä totaalisen märkä ja päivä matkaa takana runsaat 18 kilometriä. Otin varaustuvan, johon kuului myös sauna. Kyllä oli mukavaa saada tavarat kuivaksi ja saunoa illan päätteeksi.

Neljäs aamu ja jälleen aurinkoinen aamu. Pääsisinkö oikeasti kuivana jatkamaan matkaa ja seuraavaan yöpaikkaan? Ajatuksena oli siirtyä päivän aikana Pyydyskoskelle ja yöpyä siellä seuraava yö. Itäpuolen reitti oli kuitenkin paikoin kasvanut umpeen ja sateen jäljiltä aluskasvillisuus oli todella märkää ja jo tunnin kävelyn jälkeen olin vähintään yhtä märkä kuin edellisenä päivänä. Kenkien kohdalla tilanne oli huonompi, koska ne eivät selvästi enää pitäneet vettä. Nielujärven laavun jälkeen pääsin tielle, jossa vaihdoin märät sukat kuiviin ja laitoin niiden päälle muovipussit, jotta jalat eivät enää olisi koko aikaa vedessä. 

Etenin melko ripeään tahtiin, hyttysten ja märkien vaatteiden vaikutuksesta varmasti ja saavuinkin hyvissä ajoin Pyydyskoskelle. Kuivattelin hetken aikaa sukkia ja kenkiä tulella ja söin hieman. Samalla tein päätöksen, että jatkan matkaa päätepisteelle, eli Koirasalmen tuvalle. Päivälle tuli matkaa runsaat 17 kilometriä ja kierros oli tullut päätökseen. 

Viimeisen päivän pienistä ongelmista välittämättä, reissu oli onnistunut ja olen jälleen kokemusta rikkaampi. Vaikeudet eivät olleet nytkään sellaisia, joista ei selviä ja luottamus omiin taitoihin luonnossa vahvistui. Kiitos Koirasalmen porukalle ja kiitos myös matkallani tapaamilleni ihmisille mukavista juttutuokioista. 

Upea reissu ja uskon, että palaan vielä jonain päivänä Valvattiin saunomaan.