Kintulammin retkeilyalue, olipa keli

29.12.2024 suuntasin kohti Tamperetta ja Kintulammin retkeily aluetta. Lähtiessäni kotoa, ei ollut lumesta tai pakkasesta tietoakaan. Toisin oli perillä, lunta maassa useampi kymmenen senttiä, pakkasta ei kuitenkaan vielä ollut.

Olin pakannut majoitteeksi riippumaton ja ruokaa oli mukana niin, että voisin viettää neljäkin päivää maastossa. Lisä energiaa tuomaan olin laittanut rinkkaan myös itse kuivaamaani kuivalihaa. Vedet olin ajatellut joko ottavani luonnon vesistä tai jos lunta, sulattavani veden lumesta.

Ensimmäisen illan ja yön vietin Kintunlammin laavulla, nauttien rauhasta ja tehden ruokaa tulilla. Lämpötila pysytteli plussan puolella, ajoittain sateli hieman vettä. Mutta olipa hienoa olla luonnossa, nauttien nuotion loimusta ja rauhasta kaiken kiireen jälkeen.

Yön aikana vesisade muuttui rännäksi, lopulta lumeksi. Tämä aiheutti riippumaton päällä olevan tarpin ja riippumaton narujen jäätymisen. Siinä se sitten menikin aamupäivä, lunta ja jäätä tarpista irroittaen. Onnistuin nyt sen verran putsaamaan, jotta sain mahtumaan pakkauspussiin. 

Siitä sitten aamun touhujen jälkeen eteenpäin, kohti Yläkaulamoista, jossa oli tarkoitus syödä lounas. Tässä vaiheessa oli jo selkeästi tuuli yltynyt ja pakkasen kanssa ilma tuntui varsin viileältä. Yläkaulamoisessa lounasta tehtiinkin sitten suojassa, tulipaikalla oli niin tuulista, ettei siinä olisi välttämättä liekki pysynyt keittimessä. Lounaan jälkeen kaivoin jo otsalampun valmiiksi esiin, jotta mahdollisen pimeän tullen ei sitä tarvitse etsiä rinkasta.

Saavuin Kaukaloisten kallion laavulle joskus viiden jälkeen ja laavulla olikin juuri ollut ihmisiä, pieni hehku edelleen nuotiossa. Tulet nuotioon ja kahvin keittoon. Tuuli oli jo tässä kohtaa todella voimakas ja seuraavan yön nukkumispaikkaa sai tosissaan miettiä. Tuulen yhä yltyessä, nuotion liekkien ollessa vaakatasossa, kaivoin rinkasta lisää vaatetta päälle suojautuakseni viimalta ja kylmältä.

Siinä iltaa tulilla istuessa mietin, että ne kaikki opit joita olen retkeilystä kerännyt kouluttautumalla ja osin oppinut retkeillessä, osoittautuivat jälleen tärkeiksi. On äärettömän tärkeää opetella turvallisessa ympäristössä, kursseilla ja muiden retkeilijöiden kokemusten kautta luonnossa olemista ja siellä pärjäämistä. Luonto on kaunis, mutta toisaalta sen voima voi tulla yllätyksenä, jos siihen ei osaa varautua. Silloin voi joutua isoihin ongelmiin ja retki ei enää olekaan niin mukavaa vaan muuttuu kamppailuksi jopa hengissä pysymisessä.

Itselle tämä reissu, kaksi yötä vaikeammissa olosuhteissa, oli jälleen opettavainen ja samalla antoi varmuutta itselle siitä, että pärjään. Hallitsen keinoja selviytyä vaikeissa olosuhteissa, pystyen pitämään ajatuksen siinä, mitä pitää tehdä ja miten suojautua. Haluankin ihan jokaiselle sanoa, tästä oppineena, että älkää lähtekö luontoon ilman valmistautumista ja riittävää luonnontuntemusta. Opettelemalla ja kehittämällä itseään luonnossa olemisessa, retket ja vaellukset ovat mukavampia ja turvallisempia, kun tietää mitä tekee.

Kannattaa siis hankkia oppia muilta retkeilijöiltä ja kursseilta. Perusteet hallussa on varmasti mukavampia hetkiä luonnossa. 

Kintulammin alue saa kyllä itseltäni vahvan suosituksen vierailukohteeksi, jos Tampereen suunnalla kulkee. Reitit hyvin merkitty ja taukopaikat upeassa kunnossa.