Kevään merkkejä Seitsemisessä katsomassa
Lähdin Seitsemisen kansallispuistoon kotoa ja maa oli jo täysin lumeton. Olin kyllä melko varma, että Seitsemisessä on lunta, mutta saavuttuani perille määrä yllätti. Pitkospuilla oli runsaasti lunta paikoitellen, mutta jos polulta tai pitkospuilta astui sivuun, saattoi upota lähes puolen metrin syvyyteen.
Retki lähti liikkeelle Koveron perinnetilalta ja yövyin Liesijärven telttailu alueella. Paikalle ei muita eksynyt ja sain istuskella kaikessa rauhassa laavulla, pienen tulen palaessa nuotiolla. Koko retken ajan ilmassa oli pientä usvaa, joka loi metsään lähes maagisen tunnelman, kun kivet ja puut olivat pienen utuisen ilman takana. Kaikin puolin todella upea ja maaginen tunnelma.
Yön aikana alueelle iski ukkosmyrsky. Heräsin siinä kahden aikaan yöllä valon välähdyksiin ja kuulinkin sitten jo ukkosen jylinää. Hetken kuluttua alkoikin sataa rankasti ja salamointi sekä ukkosen jylinä voimistuivat. Tuo myräkkä ei kovin kauaa kestänyt, korkeintaan 45 minuuttia ja sitten luonto rauhoittui.
Aamu valkeni kuten ilta oli päättynyt, rauhallisena ja usvaisena. Paluumatkalla jäin ihastelemaan majavan työmaata. Oli kyllä ottanut todella suuren puun työ alle. Kuinka ihmeellinen luonto onkaan ja miten eri eläimet jättävät omat jälkensä luontoon. Juuri tuon luonnon monimuotoisuuden takia ja niitä ihmetellen, palaan kerta toisensa jälkeen luontoon. Ja joka kerta ihmettelen, miten luonto onkaan ihmeellinen ja selviytyy muuttuvista tilanteista.
Kaikin puolin upea retki, vaikka kevään merkkejä ei juurikaan vielä näkynyt. Lintujen laulu oli kuitenkin selvästi lisääntynyt ja sehän on selkeä kevään merkki.