Hossan vaellus

Kesäloman alku, tavaroiden tarkistus ja matkaan. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Hossan kansallispuisto, jossa en aiemmin ollut käynyt. Aamulla lähdin liikkeelle, edessä olisi noin 750 kilometriä ja olisin perillä. 

Matkapäivän päätteeksi olin varannut pienen mökin Hossan lumosta, johon sisältyi myös sauna, joka olikin aivan mahtavaa, päästä ajon jälkeen saunomaan ja rentoutumaan. Hossan lumo on leirintäalue kansallispuiston kupeessa, upean järvimaiseman luona. Siinä se ilta sitten meni, saunoen ja ihaillen upeaa luontoa, joka aukeni järven toisella puolella. 

Hyvin nukutun yön jälkeen avaimen luovutus ja pieni ajo Hossan luontokeskuksen pihaan, josta reissuni todella alkoi puistoon. Alkumatkan kuljin upeita harjuja pitkin, josta ajoittain puiden lomasta aukeni upeat maisemat vesistöihin alhaalla. Monesti näihin kohtiin jäin vain ihailemaan avautuvaa maisemaa, kiirehän minulla ei ollut. Olin vaellukseni niin suunnitellut. Tuolla harjuilla sain myös matkaseuraa, kun kuljin kilometrin verran poron kanssa. Poro edellä ja minä perässä, yhtä matkaa ja samaa sopivaa matkavauhtia pitäen. 

Ensimmäinen yö oli tarkoitus viettää Umpivalkeisen tulipaikalla. Tein kuitenkin pienen muutoksen ja jatkoin vielä matkaa, kohti Laukkujärveä. Laukujärven rannalta löytyi myös autiotupa, muiden fasiliteettien lisäksi. Ja aivan käsittämättön upea maisema avautui järvelle, ei siis ollut mikään huono ratkaisu tämä paikan vaihto kuitenkaan. Illan aikana en juuri mitään tehnyt, nautin vain olostani ja ensimmäisen vaelluspäivän päättymisestä.

Aamun valjetessa, aamupalaa nauttien, katselin myös tulevaa suunntelmaa. Olin eilen syönyt hieman tämän päivän matkasta, niin ajattelin tehdä päätöksen mahdollisesta uudesta paikasta, kunhan pääsen jossain vaiheessa Lihapyörre nimiseen paikkaan, jossa oli alunperin tarkoitus yöpyä. Matka Lihapyörteelle tarjoili jälleen upean reitin. Reitti seuraili pientä jokea, välillä nousten hieman ylemmäs laskeutuakseen uudelleen alas joen varteen. Edelleenkään ei ollut mitenkään kauheasti hyttysiä, joka oli kyllä vuodenaikaan nähden yllättävää. Sinänsä ei haitannut, ettei niitä tuon enempää ollut, ihmettelin kuitenkin. Lihapyörre, mielenkiintoinen nimi paikalle. Mistä lienee nimensä saanut? Täällä oli laavu ja paikka oli myös lähellä parkkipaikkaa, jonne oli myös esteetön kulku. Kunnollista telttapaikkaa en kuitenkaan löytänyt ja päätin jatkaa matkaani, kohden Ala-Ölkkyä, josta matka jatkuisi kohden Julma-Ölkkyä.

Julma-Ölkky, jylhät kalliot nousivat vedestä pystysuorina seininä. Kyllä siinä ihminen itsensä jälleen pieneksi tunsi noiden rinnalla. Tarkoitukseni oli kiertää reitti kahdessa osassa, yöpyä Ölkyn perällä, kulkea reitti kahdeksikkona. Reitin puolessa välissä on upea riippusilta, Ölökyn ylitys. Lähdin kiertämään länsipuolta ja ylitin sillan ensimmäisen kerran ja matka jatkui itäpuolta kohden Ölkyn perää. Mutta suunnitelma muuttui, joka ei sinänsä ole mun reissuilla poikkeavaa, Ölkyn perällä ei ollut kunnollista telttapaikkaa ja päädyin siihen, että palaan takaisin ja kierrän koko Julma-Ölkyn kerralla. 

Pitää kyllä tunnustaa, että laskeutuminen täydessä varusteuksessa kahdesti riippusillalle ja ylös, niin ei mikään kevyin vaihtoehto ollut. Mutta kun pääsin toisen kerran ylös ja jatkoin matkaa itäpuolta kohti etelää, palkitsi näkymät kulkijan. Aivan käsittämättömän kauniit ja jylhät maisemat avautuivat ylhäältä Julma-Älkkyyn. Matka taittui mukavaa vauhtia, maisemia ihaillen. Päivämatka kasvoi hieman pidemmäksi kuin suunnittelin, mutta olipa upea päivä.

Kolmantena päivänä heräilin Ala-Ölkystä ja aamupalan jälkeen lähdin liikkeelle, kohti Värikalliota. Olin jo valmiiksi tehnyt suunnitelman, että jos siellä ei olisi kunnollista yöpaikkaa, jatkaisin matkaa ja päämäärä olisi Kokalmus. Värikalliolla olikin paljon väkeä, pääosin kylläkin päiväretkeilijöitä. Mutta olipa paikka, todellista historian havinaa. Kuinka ihmeellistä, että nuo tuhansia vuosia vanhat kalliomaalaukset ovat vielä tänäkin päivänä meidän nähtävillä. Nuo Hossan kalliomaalauksethan ovat myös pohjoisimmat maalaukset, mitä Suomesta on löydetty. Yöpaikkaa en löytönyt, joten matka jatkui kohden Kokalmusta. 

Kokalmus olikin upea paikka, kirkkaat vedet ja upeat hiekkarannat. Muutamia retkeilijöitä saapui myös yöpymään paikalle, mutta täällä oli paljon telttapaikkoja, enemmän kuin aiemmissa paikoissa. Siinä se ilta meni rauhallisesti, tulilla istuen ja nauttien illasta.

Olin monelta kulkijalta kuullut, että yksi ehdoton paikka, jossa kannattaa käydä, on Muikkupuro. Tämä oli alunperin paikka, jossa kävisin ja kävelisin ohi. Mutta päätin muuttaa suunnitelmaa, jos paikka olisi kuten minulle oli kerrottu. Ja olihan se upea paikka, veden kirkkaus oli aivan omaa luokkaansa. Pohja näkyi varmasti usean metrin syvyyteen. Tänne jäin yöksi, paikka oli kyllä niin upea. Illalla istuin tulilla, johon tuli muitakin. Siinä kaikki nautittiin upeasta illasta, kirkkaiden vesien ympäröimänä ja juteltiin retkeilystä ja kokemuksista. Aivan mahtava ilta, muistojen laariin kertyi paljon jälleen materiaalia. 

Aamun valjetessa oli viimeisen täyden vaelluspäivän aika. Päivä matka ei olisi kovin pitkä, joten tiedossa olisi rentoa oleskelua ja nauttimista. Viimeinen yöpaikka olisi Hakokoski, josta ensimmäisenä päivänä kuljin ohi. Illan aikana totesin itselleni, että tämä paikka on juuri se, jossa viimeinen ilta oli tarkoitus viettää. Istuin laavulla, keittelin kahvia kosken rannalla. Ilta oli täydellinen, niin sen koin. Kaikki kiireen tuntu ja huolet oli poissa, oli vain se hetki. Sai olla läsnä itselle, kuin yhtä luonnon kanssa. 

Viimeinen päivä, paluu Hossan luontokeskuksen luokse ja autolle. Matkalla näin myös saman poron, jonka kanssa kuljin ensimmäisenä päivänä. Upeat reissu, aivan mahtavissa maisemissa. Voin kyllä koko sydämestäni suositellla Hossaa käynti kohteeksi.